2. blogimerkintä

Asun nykyään Caritaspalvelut Oy:n yhdessä yksikössä. Muutin tänne noin kuukausi sitten. Ennen asuin Validia-palveluissa. Syyskuussa sain puhelun että Caritakselle valmistuu uusi yksikkö lokakuun lopussa. Olin tehnyt Caritakseen hakemuksen 2011 keväällä kun kävin tutustumassa toiseen yksikköön. (Caritaksella on monta yksikköä). Olisin muuttanut silloin jo Caritakselle, mutta sitten asunto kerkesi mennä toiselle. Kyllähän se silloin harmitti.

Tää mun asunto on tosi kiva ja tykkään asua täällä. Tämä talo missä asun on TA-yhtymän kerrostalo joista Caritas on ostanut yhden kerroksen. En kyllä oo ihan varma miten se menee, mutta jotenkin tolleen. 

Käyn tiistaisin ja keskiviikkoisin päivätoiminnassa. Päivätoimintatila on tämän talon kellarissa. Ohjaajat on tosi mukavia ja tykkään käydä siellä. Mutta ne aamuheräämiset on mulle ihan helvetin hankalia. Hoitaja käy herättämässä mut aamulla, mutta jostain syystä tänään ei käyty... tai sitten nukuin vaan niin sikeästi etten herännyt siihen. :D Heräsin 10.00 siihen että ovikello soi. Pomppasin sängsytä ylös ja menin katsomaan kuka sielä oli, mutta oli kerennyt lähtä jo pois oven takaa. Päivätoimintaan ei saisi mennä myöhässä, mutta niinhän siinä kävi että mä olin suunnilleen tunnin myöhässä. :D Ohjaaja kertoi käyneensä soittamassa mun ovelloa sillon 10.00. 

Tänään päivällä täällä kävi 2 lähihoitaja-opiskelijaa Diakonissalaitokselta. Kävin kaupassa niiden kanssa. Välillä pääsi ihan hyvin kulkemaan pyörätuolilla, mutta välillä jäätiin kiinni sohjoon, mutta päästiin aika helposti taas liikkeelle kun autoin kelaamalla! Voi että mä niin rakastan tuota loskaapaskaa tuolla pihalla! Miksei lunta vois saada pois sormia napsauttamalla?

Vaikka mulla on uusi asunto ja tykkään asua täällä, tykkään käydä päivätoiminnassa yms. Silti olen masentunut. En tiiä miksi. Mulla on aina välillä itsetuhosia-ajatuksia, viiltelen. Välillä tuntuu että en halua kuolla, mutta jaksa enään elääkkään. Oon ruvennut saamaan taas paniikkikohtauksia. Mulla on diagnosoitu masennus alkuvuodesta 2010. Söin lääkkeitä silloin, mutta lopetettiin ne 2010 syksyllä lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä. Lääkäri sanoi tammikuussa laittavansa mut lähetteellä psykiatriselle polille, kun kävin kuntoutussuunnitelman vuositakarkastuksessa. Mutta aikaa ei ole tullut sieltä. Tänään hoitaja soitti pyynnöstäni psyk.polille hoputtaakseen sitä aikaa ja selvis että mun nimeä ei ollut jonossa siellä ja ohjeistivat että päivystykseen pitää mennä mahdollisimman pian. Harmi ku omahoitaja on huomenna vapaapäivillä ja sitten sillä on 3 yötä. Se kyllä sanoi että voihan hän pyytää että joku muu lähtis mun mukaan päivystyksessä käymään, mutta en tiiä että haluanko mä ketään sinne mukaan.

Haloo helsinki - Carpe diem <3