Jotaki...

Paljon olis ajatuksia, mutta kun en saa vaan niitä sanoiksi. Ahdistaa... Vittu luomisen tuska. Mä haluun kirjoittaa... En tiiä mistä kirjoittaisin. No jos mä yrittäisin oksentaa ajatukset nyt ulos... Tuntuu että mulla ajatuksia niin paljon, että en tiiä mistä alottaisin... Olis helppoa jos joku tajuas mua, että ei tarvis puhua mitään... Haluaisin vaan että joku olis lähellä... 

Mulla on epätodellinen olo

en tiedä johtuuko se siitä että on yö 

vai siitä että mua vaan ahdistaa niin paljon.

Käyn psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa kerran kuukaudessa. Huomenna 14.00 toinen aika tälle viikolle. Lähetin sille maanantaina viestin että mulla menee huonosti, että tuntuu että pitäis päästä osastolle asti. Joulun jälkeen kun tulin takasin Ouluun alkoi alamäki. En tiiä miksi, tai no tiedän mutta en halua puhua niistä. Olin noin 2 viikkoa Oulaisissa perheen luona joulun ja uuden vuoden vietossa. Oulaisissa oli ihanaa ja näin minun rakasta kummityttöä, joka on kasvanut ihan älyttömästi. :3 Se on nyt 3 tai 4 kuukautta. Ja mä oon onnellinen siitä että saan olla kummitäti.

Mikä mulla on sitte pielessä? Mä en tiedä. Kaikki, mutta ei kumminkaan mikään... ;/

Kaikki hyvin on,

en ole erityisen onneton.

Joskus, hetkittäin

mietin, onko sittenkään hyvä näin... 

kuvat on weheartit.comista